Olen Osuuskunta Elonjuuren ompelija, käsityöläinen.
Olen pikkutytöstä saakka rakastanut ompelemista, kutomista ja
kaikenlaista käsillä näpräämistä. Ompelin ensimmäisen vaatteen itselleni
12-vuotiaana. Muistan vielä hyvin housuhaalarin, johon päälystin puunappeja
koristeeksi. Äitini teki siihen aikaan paljon vaatteita, suurperheelle, ja oli
hyvä opettaja.
|
Viikinkimiehen takin helman riimukoriste |
Keskikoulun jälkeen olisin halunnut mennä Wetterhoffin
Käsityöopistoon opiskelemaan, mutta äitini vastusti ajatusta. Syynä oli toisen
silmäni vahingoittuminen lapsena. Äitini kai ajatteli, että näköni ei riitä
käsityöläiselle. Toinen syy luultavasti oli, että äitini olisi halunnut minusta
Suomen Presidenttiä, kuten ne kaikki omistaan...
Ei tullut presidenttiä! Olen tehnyt työurani myynnin ja
markkinoinnin parissa. Siksi vastaan myös Osuuskunnan markkinoinnista.
Kolmisen vuotta sitten yritys, jossa tein kansanvälistä
myyntiä, ajettiin laman seurauksena alas. Olin tyhjän edessä ja masennus vaani
nurkassa. Silloin avukseni riensi sisareni Milja. Puoliväkisin hän raahasi
minut Hollolan Keskiaikamarkkinoille tutustumaan viikinki- ja keskiaikaisiin
vaatteisiin, jotka kaikki tehdään yleensä käsin.
Siitä kaikki alkoi.
|
Lautanauha koristaa tunukan hihansuuta |
Olen Hämeenlinnassa toimivan viikinkimiekkailuseura Vanajan
Sudet virallinen vaatettaja. Ompelen viikingeille housuja, paitoja, tunikoita
ja takkeja.
Ompelen myös sisutustekstiilejä Pakariin, sekä Rosefiinan
puotiin myyntiin vähän kaikenlaista. Teen tilausompelua, korjausompelua sekä vaatteita
itselleni ja kavereille.
Käytän raaka-aineina kierrätysmateriaaleja aina kuin suinkin
löydän sopivia kankaita.
|
Villatunikan kaunis kaulus. |
Käsinompelu on hyvin meditatiivista ja rauhoittavaa. Kun näen
kauniin vaatteen valmistuvan omissa käsissäni, sisältäni nousee ilo ja onni.
Uskon, että ne piirtyvät vaatteeseen käsieni kautta.
|
Riimu niskassa. |
Ompelen tekemiini vaatteisiin vanhan viikinkiriimun. Riimu
siunaa kantajaansa ja tuo mukanaan menestystä ja onnea.
Valoisaa syksyn jatkoa!
toivottelee Eve, viikinkinimeltäni Hedebyn Gyta