Kierrättäminen ja kertakäyttökulttuurin vastainen
ideologia kulkevat takataskussani, ja mietin aina tarkkaan, ostanko uutta vai
onko samaa laatua saatavana käytettynä. Toki on myönnettävä, että mieluummin
ostan pränikän ylijäämätavaran kuin ryttyisen ja piestyn käytetyn. Usein näen
juuri armeijan ylijäämätavarat kiehtovina aihioina tai sellaisenaan
loistolaatuisena materiaalina erilaisiin DIY- ja tuunausprojekteihin.
Keittimestä lyhyesti
Lähes kokonaan alumiinista valmistettu Volcano
kokonaisuus sisältää:
- Keittimen rungon, jossa on teräksinen
sanka/ripustin, jolla kokonaisuus pysyy kuljetuskunnossa ja josta keittimen saa
tuettua esim. puuhun, jotta se ei kaadu.
- Keittimen sisälle mahtuvan luonnonkorkilla
varustetun pullon, joka on mielestäni erinomaisen käyttökelpoinen.
- Noin puolen litran vetoisen kupin, joka toimii
keittoastiana ja kuljetettaessa keittimen kantena.
Keittimen valmistusmateriaali huomioiden käyttäisin
Volcanoa risukeittimenä, vaikka olenkin kuullut mainintoja puhki palaneista
keittimen rungoista. Ymmärrän risut risuina, puhki palamista vaikkapa
koivupilkettä käytettäessä en ihmettele, sillä keittimen runko on 0.90 - 1,00
mm vahvaa alumiinilevyä, joka on jäykistetty pokkauksilla. Käsittääkseni
Volcanossa on alun perin käytetty kertakäyttöistä geelipoltinta (Notkocher
m/71).
Enemmän armeijan tarpeisiin sopivaa
kertakäyttökulttuuria edustava geelipotin ei soveltunut omiin ajatuksiini,
joten minun piti saada sen tilalle kestävämmän käytön ratkaisu. YouTube-opiskelu
selvitti, että keitinrungon sisälle mahtuu ainakin Trangian ja Esbitin
alkoholilla toimivat polttimet. Yllättäen (retkeilyihminen kun olen) minulla
sattui olemaan Trangian poltin olemassa, joten valinta olikin sitä myöten
selvä. Ensimmäinen testipoltto osoitti, että polttimen tuottama lämpöteho on
enemmän kuin riittävä, mutta poltin ei ilmiselvästi saanut riittävästi happea
ja palotapahtuma oli jokseenkin holtiton. Kaikesta päätellen polttoainetta
haihtui keittimen sisällä normaalia suuremman lämpötilan vuoksi nopeammin kuin
poltin kykeni hallitusti polttamaan. Tähän viittasi keittimen ylärei’istä
humauksittain tulevat pistoliekit.
Hetken päätä raavittuani porasin keittimen runkoon
alhaalta laskien toiseen ja kolmanteen jäykistepokkausriviin yhteensä 16 kpl
6mm reikiä, ja toinen testipoltto osoitti muutostyön toimivaksi. Lisäsin myös
keittimen runkoon reiät poltintelinettä varten, joten samalla sain nostettua
polttimen liekki optimaaliselle korkeudelle. Poltintelineen tein kahdesta
terästangon pätkästä, jotka voi pujottaa rei'istä ja asettaa polttimen niiden
päälle. Lopuksi maalasin koko setin
kuppia lukuun ottamatta Mastonin 600 astetta kestävällä paukkupullomaalilla.