Hyvän joulun toivotus!

Modaaminen on pakollista, jos se on mahdollista

Olen Juha Aaltonen, Osuuskunta Elonjuuren jäsen. Olen vapaa-ajan käsityöläinen ja luonnossa viihtyjä. Harrastan kaiken muun ohella historian elävöitystä, ja Suomi ja suomalaisuus ovat minulle tärkeitä. Rakastan luontoa ja eläimiä, ehken kuitenkaan hyttysiä ja hirvikärpäsiä, vaikka niilläkin paikkansa luonnonkulussa on. Elonjuuren nimissä tarkoitukseni on tulevaisuudessa järjestää survival- ja retkeilyopastuksia.

Kierrättäminen ja kertakäyttökulttuurin vastainen ideologia kulkevat takataskussani, ja mietin aina tarkkaan, ostanko uutta vai onko samaa laatua saatavana käytettynä. Toki on myönnettävä, että mieluummin ostan pränikän ylijäämätavaran kuin ryttyisen ja piestyn käytetyn. Usein näen juuri armeijan ylijäämätavarat kiehtovina aihioina tai sellaisenaan loistolaatuisena materiaalina erilaisiin DIY- ja tuunausprojekteihin. 

Tällä ensimäisellä blogivuorollani kirjoitan ylijäämätavaran muokkaamisesta paremmin omaan käyttöön sopivaksi. Sveitsin armeijan ylijäämänä myytävä Volcano-keitin on ulkomaisten survival-, budjetti- tai low tech- harrastajien piireissä kohtalaisensuosittu. 

Keittimestä lyhyesti

Lähes kokonaan alumiinista valmistettu Volcano kokonaisuus sisältää:

- Keittimen rungon, jossa on teräksinen sanka/ripustin, jolla kokonaisuus pysyy kuljetuskunnossa ja josta keittimen saa tuettua esim. puuhun, jotta se ei kaadu.

- Keittimen sisälle mahtuvan luonnonkorkilla varustetun pullon, joka on mielestäni erinomaisen käyttökelpoinen.

- Noin puolen litran vetoisen kupin, joka toimii keittoastiana ja kuljetettaessa keittimen kantena.

Keittimen valmistusmateriaali huomioiden käyttäisin Volcanoa risukeittimenä, vaikka olenkin kuullut mainintoja puhki palaneista keittimen rungoista. Ymmärrän risut risuina, puhki palamista vaikkapa koivupilkettä käytettäessä en ihmettele, sillä keittimen runko on 0.90 - 1,00 mm vahvaa alumiinilevyä, joka on jäykistetty pokkauksilla. Käsittääkseni Volcanossa on alun perin käytetty kertakäyttöistä geelipoltinta (Notkocher m/71).

Enemmän armeijan tarpeisiin sopivaa kertakäyttökulttuuria edustava geelipotin ei soveltunut omiin ajatuksiini, joten minun piti saada sen tilalle kestävämmän käytön ratkaisu. YouTube-opiskelu selvitti, että keitinrungon sisälle mahtuu ainakin Trangian ja Esbitin alkoholilla toimivat polttimet. Yllättäen (retkeilyihminen kun olen) minulla sattui olemaan Trangian poltin olemassa, joten valinta olikin sitä myöten selvä. Ensimmäinen testipoltto osoitti, että polttimen tuottama lämpöteho on enemmän kuin riittävä, mutta poltin ei ilmiselvästi saanut riittävästi happea ja palotapahtuma oli jokseenkin holtiton. Kaikesta päätellen polttoainetta haihtui keittimen sisällä normaalia suuremman lämpötilan vuoksi nopeammin kuin poltin kykeni hallitusti polttamaan. Tähän viittasi keittimen ylärei’istä humauksittain tulevat pistoliekit.

Hetken päätä raavittuani porasin keittimen runkoon alhaalta laskien toiseen ja kolmanteen jäykistepokkausriviin yhteensä 16 kpl 6mm reikiä, ja toinen testipoltto osoitti muutostyön toimivaksi. Lisäsin myös keittimen runkoon reiät poltintelinettä varten, joten samalla sain nostettua polttimen liekki optimaaliselle korkeudelle. Poltintelineen tein kahdesta terästangon pätkästä, jotka voi pujottaa rei'istä ja asettaa polttimen niiden päälle.  Lopuksi maalasin koko setin kuppia lukuun ottamatta Mastonin 600 astetta kestävällä paukkupullomaalilla.

Remonttimies Ville Kivinen

No jestas sentään!
Meikäläinen ja elämäni ensimäinen blogiteksti. 

Tarjoan Osuuskuta Elonjuuren nimissä saneerauspalveluja kuten
tapetointi- maalaus- laatoitus töitä sekä puulattioiden hiontoja. 

Kuljen isäni jalanjäljissä. Vaikken koskaan mitään muuta häneltä perisi
niin rautaisen ammattitaidon olen jo saanut.  Isä aloitti parkettiasentajana 80-luvulla, ja 90-luvulla kuljin jo hänen mukanaan työmaalla. Tulipa kerran lyötyä naulaa niin inokkaast,i että osuin vasaran hamarapuolella omaan takaraivooni. 

Kodin remontin ei tarvitse olla ''Koko koti kerralla kuntoon'' -urakka,
vaan voi pikku hiljaa rempata nurkan sieltä toisen täältä. 

Terveisin remonttimies Ville Kivinen 

Tässä muutama kuva kohteista ennen ja jälkeen remontin 

Kuinka ryhdyin siivoojaksi?

Työllistän itseni Osuuskunta Elonjuuren kautta siivoojana. Aloitin siivoojan urani viime vuonna hämeenlinnalaisessa siivousfirmassa. Ensin tein pari kuukautta koti- ja toimistosiivouksia, kunnes viimeiset puoli vuotta rakennussiivouksia Riihimäen Valiolla.

Minua oli pyydetty siivoamaan osuuskunnan tiloja Pakarissa, sekä tekemään erään valkeakoskelaisen yrityksen viikkosiivouksia, joten siitä se idea lähti. Itsenäiseksi yrittäjäksi en kuitenkaan tohtinut ryhtyä, vaan aloin tehdä töitä osuuskunnan nimissä. Kun vielä heti alkuun sain pari ikkunanpesukeikkaa ja yhden viikottaisen kotisiivouksen, niin usko omiin siipiin kasvoi. Kun parin viikon sisällä soitettiin vanhasta työpaikasta perääni, ja solmin alihankintasopimuksen osuuskunnan nimissä, kasvoi myös usko ammattitaitooni.
Työni on keikkaluonteista, joten otan edelleen uusiakin asiakkaita.

Siivoaminen on palkitsevaa työtä, kun oman käden jälki näkyy heti.

Hauskaa syksyn jatkoa!

Katri/Osuukunta Elonjuuren siivouspalvelut

Neulan ja langan ammattilainen

Olen Osuuskunta Elonjuuren ompelija, käsityöläinen.

Olen pikkutytöstä saakka rakastanut ompelemista, kutomista ja kaikenlaista käsillä näpräämistä. Ompelin ensimmäisen vaatteen itselleni 12-vuotiaana. Muistan vielä hyvin housuhaalarin, johon päälystin puunappeja koristeeksi. Äitini teki siihen aikaan paljon vaatteita, suurperheelle, ja oli hyvä opettaja.

Viikinkimiehen takin helman riimukoriste

Keskikoulun jälkeen olisin halunnut mennä Wetterhoffin Käsityöopistoon opiskelemaan, mutta äitini vastusti ajatusta. Syynä oli toisen silmäni vahingoittuminen lapsena. Äitini kai ajatteli, että näköni ei riitä käsityöläiselle. Toinen syy luultavasti oli, että äitini olisi halunnut minusta Suomen Presidenttiä, kuten ne kaikki omistaan...

Ei tullut presidenttiä! Olen tehnyt työurani myynnin ja markkinoinnin parissa. Siksi vastaan myös Osuuskunnan markkinoinnista.

Kolmisen vuotta sitten yritys, jossa tein kansanvälistä myyntiä, ajettiin laman seurauksena alas. Olin tyhjän edessä ja masennus vaani nurkassa. Silloin avukseni riensi sisareni Milja. Puoliväkisin hän raahasi minut Hollolan Keskiaikamarkkinoille tutustumaan viikinki- ja keskiaikaisiin vaatteisiin, jotka kaikki tehdään yleensä käsin.

Siitä kaikki alkoi.

Lautanauha koristaa tunukan hihansuuta

Olen Hämeenlinnassa toimivan viikinkimiekkailuseura Vanajan Sudet virallinen vaatettaja. Ompelen viikingeille housuja, paitoja, tunikoita ja takkeja.

Ompelen myös sisutustekstiilejä Pakariin, sekä Rosefiinan puotiin myyntiin vähän kaikenlaista. Teen tilausompelua, korjausompelua sekä vaatteita itselleni ja kavereille.

Käytän raaka-aineina kierrätysmateriaaleja aina kuin suinkin löydän sopivia kankaita.

Villatunikan kaunis kaulus.

Käsinompelu on hyvin meditatiivista ja rauhoittavaa. Kun näen kauniin vaatteen valmistuvan omissa käsissäni, sisältäni nousee ilo ja onni. Uskon, että ne piirtyvät vaatteeseen käsieni kautta.

Riimu niskassa.

Ompelen tekemiini vaatteisiin vanhan viikinkiriimun. Riimu siunaa kantajaansa ja tuo mukanaan menestystä ja onnea.

Valoisaa syksyn jatkoa!

toivottelee Eve, viikinkinimeltäni Hedebyn Gyta

Piikana salissa ja leipurina Pakarissa.

Tänään kahvila Rosefiina valmisti pitoruokaa, jota tarjottiin syntymäpäivillä kartanon Historia-huoneessa. Syntymäpäiväsankarin mukavan erikoiset toiveet otettiin huomioon viimeistä piirtoa myöten. Pitoemäntä tunsi itsensä pikkupiiaksi, niin monta kertaa tuli juostua keittiön ja salin välillä.

Pidoissa tarjottiin bolognesea.

Pitojen tekeminen on hauskaa vaihtelua kahvilan tasaiseen tohinaan. Rosefiinaan poikkeavat niin ulkoilijat kuin kyläläisetkin kahvikupposelle tai keittolounaalle. Lounaaseen kuuluu vaihtuva kasviskeitto ja salaatti, sekä  pieni jälkiruoka kahvin kera.

Salaattipöydän antimia.

Avokadokeitto

Rosefiinan bravuurileivos on Mascarbonekakku, jonka suklainen maku vie kielenkin mennessään. Mascarbone on tumma viettelijä, joka houkuttelee kahville uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen... Nimikkoleivoksemme on kuitenkin Rosefiinan omenaleivos, joka yllättää raikkaudellaan. Leivos on todellista lähiruokaa, etenkin silloin, kun omenat sattuvat olemaan Voipaalan barokkipuutarhasta kerättyjä. Oma erikoisherkkuni on sitruunajuustotorttu, ja sitä leivoin tänään.

Sitruunajuustotorttu.

Tulkaahan kahville!

Toinen puoli onnestani tulee kirjoittamisen riemusta. Siksi en voi olla mainitsematta, että toinen kirjani näkee lukijansa ensimmäisen kerran Helsingin kirjamessuilla (28.-30.10.) tai toisinpäin: lukijat näkevät sen. Niin paljon ei jännitä kuin esikoisen kanssa, mutta vähän kuitenkin. Pidän Kadonneen kuninkaan varjojulkkarit 19.11 (klo 15->) Pakarissa. Tervetuloa, ketä vain kiinnostaa.

Toisen kirjani kansikuvapoika on sama nuorukainen kuin ensimmäisessä. Oma poikani.

Reipasta syksyn jatkoa kaikille!

-Milja Rosefiinasta

Osuuskunta Elonjuuri - Avajaiset

Osuuskunta Elonjuuri aloittaa toimintansa Valkeakoskella Taidekeskus Voipaalassa 3.9.2016 järjestettävillä  Wanhan Ajan Markkinoilla. 

Elonjuuren kotina on Taidekeskuksen pihapiirissä 1700-luvun lopulta oleva tunnelmallinen pakarirakennus.
. 
Osuuskunta vuokraa Pakarin tupaa kokous- ja juhlatila käyttöön. Tupa soveltuu hyvin alle 20 hengen tilaisuuksille. Rosefiinan kahvilasta voi tilata tarjoilut tilaisuuteen (katso lista kahvilan sivulta)