Kuinka ryhdyin siivoojaksi?

Työllistän itseni Osuuskunta Elonjuuren kautta siivoojana. Aloitin siivoojan urani viime vuonna hämeenlinnalaisessa siivousfirmassa. Ensin tein pari kuukautta koti- ja toimistosiivouksia, kunnes viimeiset puoli vuotta rakennussiivouksia Riihimäen Valiolla.

Minua oli pyydetty siivoamaan osuuskunnan tiloja Pakarissa, sekä tekemään erään valkeakoskelaisen yrityksen viikkosiivouksia, joten siitä se idea lähti. Itsenäiseksi yrittäjäksi en kuitenkaan tohtinut ryhtyä, vaan aloin tehdä töitä osuuskunnan nimissä. Kun vielä heti alkuun sain pari ikkunanpesukeikkaa ja yhden viikottaisen kotisiivouksen, niin usko omiin siipiin kasvoi. Kun parin viikon sisällä soitettiin vanhasta työpaikasta perääni, ja solmin alihankintasopimuksen osuuskunnan nimissä, kasvoi myös usko ammattitaitooni.
Työni on keikkaluonteista, joten otan edelleen uusiakin asiakkaita.

Siivoaminen on palkitsevaa työtä, kun oman käden jälki näkyy heti.

Hauskaa syksyn jatkoa!

Katri/Osuukunta Elonjuuren siivouspalvelut

Neulan ja langan ammattilainen

Olen Osuuskunta Elonjuuren ompelija, käsityöläinen.

Olen pikkutytöstä saakka rakastanut ompelemista, kutomista ja kaikenlaista käsillä näpräämistä. Ompelin ensimmäisen vaatteen itselleni 12-vuotiaana. Muistan vielä hyvin housuhaalarin, johon päälystin puunappeja koristeeksi. Äitini teki siihen aikaan paljon vaatteita, suurperheelle, ja oli hyvä opettaja.

Viikinkimiehen takin helman riimukoriste

Keskikoulun jälkeen olisin halunnut mennä Wetterhoffin Käsityöopistoon opiskelemaan, mutta äitini vastusti ajatusta. Syynä oli toisen silmäni vahingoittuminen lapsena. Äitini kai ajatteli, että näköni ei riitä käsityöläiselle. Toinen syy luultavasti oli, että äitini olisi halunnut minusta Suomen Presidenttiä, kuten ne kaikki omistaan...

Ei tullut presidenttiä! Olen tehnyt työurani myynnin ja markkinoinnin parissa. Siksi vastaan myös Osuuskunnan markkinoinnista.

Kolmisen vuotta sitten yritys, jossa tein kansanvälistä myyntiä, ajettiin laman seurauksena alas. Olin tyhjän edessä ja masennus vaani nurkassa. Silloin avukseni riensi sisareni Milja. Puoliväkisin hän raahasi minut Hollolan Keskiaikamarkkinoille tutustumaan viikinki- ja keskiaikaisiin vaatteisiin, jotka kaikki tehdään yleensä käsin.

Siitä kaikki alkoi.

Lautanauha koristaa tunukan hihansuuta

Olen Hämeenlinnassa toimivan viikinkimiekkailuseura Vanajan Sudet virallinen vaatettaja. Ompelen viikingeille housuja, paitoja, tunikoita ja takkeja.

Ompelen myös sisutustekstiilejä Pakariin, sekä Rosefiinan puotiin myyntiin vähän kaikenlaista. Teen tilausompelua, korjausompelua sekä vaatteita itselleni ja kavereille.

Käytän raaka-aineina kierrätysmateriaaleja aina kuin suinkin löydän sopivia kankaita.

Villatunikan kaunis kaulus.

Käsinompelu on hyvin meditatiivista ja rauhoittavaa. Kun näen kauniin vaatteen valmistuvan omissa käsissäni, sisältäni nousee ilo ja onni. Uskon, että ne piirtyvät vaatteeseen käsieni kautta.

Riimu niskassa.

Ompelen tekemiini vaatteisiin vanhan viikinkiriimun. Riimu siunaa kantajaansa ja tuo mukanaan menestystä ja onnea.

Valoisaa syksyn jatkoa!

toivottelee Eve, viikinkinimeltäni Hedebyn Gyta

Piikana salissa ja leipurina Pakarissa.

Tänään kahvila Rosefiina valmisti pitoruokaa, jota tarjottiin syntymäpäivillä kartanon Historia-huoneessa. Syntymäpäiväsankarin mukavan erikoiset toiveet otettiin huomioon viimeistä piirtoa myöten. Pitoemäntä tunsi itsensä pikkupiiaksi, niin monta kertaa tuli juostua keittiön ja salin välillä.

Pidoissa tarjottiin bolognesea.

Pitojen tekeminen on hauskaa vaihtelua kahvilan tasaiseen tohinaan. Rosefiinaan poikkeavat niin ulkoilijat kuin kyläläisetkin kahvikupposelle tai keittolounaalle. Lounaaseen kuuluu vaihtuva kasviskeitto ja salaatti, sekä  pieni jälkiruoka kahvin kera.

Salaattipöydän antimia.

Avokadokeitto

Rosefiinan bravuurileivos on Mascarbonekakku, jonka suklainen maku vie kielenkin mennessään. Mascarbone on tumma viettelijä, joka houkuttelee kahville uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen... Nimikkoleivoksemme on kuitenkin Rosefiinan omenaleivos, joka yllättää raikkaudellaan. Leivos on todellista lähiruokaa, etenkin silloin, kun omenat sattuvat olemaan Voipaalan barokkipuutarhasta kerättyjä. Oma erikoisherkkuni on sitruunajuustotorttu, ja sitä leivoin tänään.

Sitruunajuustotorttu.

Tulkaahan kahville!

Toinen puoli onnestani tulee kirjoittamisen riemusta. Siksi en voi olla mainitsematta, että toinen kirjani näkee lukijansa ensimmäisen kerran Helsingin kirjamessuilla (28.-30.10.) tai toisinpäin: lukijat näkevät sen. Niin paljon ei jännitä kuin esikoisen kanssa, mutta vähän kuitenkin. Pidän Kadonneen kuninkaan varjojulkkarit 19.11 (klo 15->) Pakarissa. Tervetuloa, ketä vain kiinnostaa.

Toisen kirjani kansikuvapoika on sama nuorukainen kuin ensimmäisessä. Oma poikani.

Reipasta syksyn jatkoa kaikille!

-Milja Rosefiinasta